Karl Shaw, Hullut diktaattorit! Suom. Mikko Metsämäki. Ajatuskirjat. Jyväskylä 2007. 191 s.
Historian saatossa eri puolilla maailmaa on esiintynyt diktaattoreita, jotka ovat päsmäröineet aikalaisiaan. Termi ”diktaattori” juontuu antiikin Roomasta, jossa sana tarkoitti ”sanelijaa” ja ”käskijää”. Muinaisessa Roomassa diktaattori oli korkea virkamies, jolle poikkeusoloissa luovutettiin rajoittamaton valta puoleksi vuodeksi. Hän nousi kriisiaikana kaikkien muiden yläpuolelle. Viimeisen kerran diktaattori valittiin puunilaissodan 218–201 eKr. aikana. Tunnettu on tarina roomalaisesta Cincinnatus-nimisestä ylimyksestä. Hänet haettiin 458 eKr. kesken kyntötöiden diktaattoriksi sotaan. Vihollisen voitettuaan Cincinnatus palasi tyynesti peltotöihinsä.
Sittemmin diktaattorit ovat vallanhimossaan rappeutuneet. Sen todistaa Karl Shaw, joka on äskettäin julkaissut mielenkiintoisen teoksen 1900-luvun diktaattoreista ja heidän vainoharhaisesta elämästään. Shaw on luokitellut heidät luonnevikaisiin, vainoharhaisiin, kleptokraatteihin, suuruudenhulluihin, kultturelleihin ja urheilullisiin.
Generalissimus Josef Stalin oli nuoruudessaan suutarinpoika. Jostain syystä hän oli myös tavattoman viehtynyt mustista saappaista ja piti niitä jopa hellesäillä. Kun häneltä kysyttiin, miksi hän käytti niitä aina, Stalin vastasi: ”Jotta voin potkia niillä jotakuta päähän niin, ettei hän enää koskaan löydä hampaitaan.” Muuan lääkäri diagnosoi Stalinin 1927 vakavasti vainoharhaiseksi ja kehotti häntä jäämään välittömästi eläkkeelle. Sitä lääkärin ei olisi pitänyt tehdä, sillä se jäi hänen viimeiseksi diagnoosikseen.
Kirjassa sijansa saavat outoine tapoineen myös Saksan Führer Adolf Hitler, jonka mielettömät houreet useimmat tuntevat. Hän ihaili aluksi Italian diktaattoria Benito Mussolinia eli Il Ducea. Mussolini, joka oli tavattoman taikauskoinen. Niinpä hän ei koskaan syönyt pöydässä, jossa oli 13 lautasta. Hänellä oli myös pakkomielteenä pitää kätensä puhtaina. Niinpä Mussolini otti käyttöön roomalaistyyppisen ”käsi ojossa” -tervehdyksen, jottei hänen olisi tarvinnut kätellä alamaisiaan. Albanian kansantasavallan presidentti Enver Hoxha rakasti arvonimiä, kielsi partojen pitämisen, suutelemisen televisiossa, poltti pappeja elävältä ja erotti pääministerinsä ampumalla hänet kesken päivällisen. Kiinan puhemies Mao Zedong tapatti enemmän ihmisiä kuin Hitler ja Stalin yhteensä. Hän nautti erityisesti nuorten kiinatarten viettelystä eikä koskaan pessyt hampaitaan. Pohjois-Korean Kim Jong Ilillä on haaremi, johon kuuluu noin 2000 naista. Hän pitää myös yllä henkilökulttia, josta muut diktaattorit voivat vain haaveilla.
Ugandan Idi Amin oli entinen munkkirinkiläkauppias, josta sittemmin tuli ammattisotilas. Vaikka hän ei ollut mikään ruudinkeksijä, hänestä tuli väkivaltaisuutensa vuoksi maansa diktaattori. Kirjassa on runsaasti Aminia koskevia tragikoomisia tarinoita. Hän kävi mm. 1971 Isossa-Britanniassa aseostoksilla ja halusi ostaa kymmenkunta Harrier-hävittäjää, jotta voisi pommittaa Dar es Salaamia. Aminin rahat eivät kuitenkaan riittäneet lentokoneisiin, joten hän palasi kotiinsa mukanaan 10 paria ruskeita kenkiä ja 14 kilttiä. Niillä hän aikoi pukea skottimiehistä koostuvan henkivartiokaartinsa. Amin saattoi OAU:n huippukokouksessa näyttää kollegoilleen, miten ihminen tukehdutetaan. Kuuluisia ovat myös Aminin protokollasta piittaamattomat kirjeet maailman mahtaville. Keski-Afrikan kannibalismista syytetty presidentti Jean-Bedel Bokassa murhautti erään hallituksensa ministerin ja tarjoili hänet sitten päivällisenä muille ministereilleen.
Shaw on kerännyt runsaasti yksityiskohtaista tietoa maailman diktaattoreista ja tekee heistä naurettavia sekopäitä. Teoksessa olisi voinut olla juoruilun ohella hieman teoreettistakin analyysiä. Kirjoittaja on unohtanut, että diktaattori-termin ohella hirmuhallitsijoista ja julmista yksinvaltiaista voidaan käyttää myös kreikkalaisperäistä tyranni- tai vähäaasialaista despootti-nimeä. Kirja osoittaa kuitenkin todeksi kuuluisan lordi Actionin lauseen: ”Valta turmelee ja ehdoton valta tekee sen ehdottomasti.”
Reijo Heikkinen
18.12.2007