Keskellä Suomen laajinta sisävesilakeutta Oulujärven Ärjänselällä kohoaa jyhkeä, hiekkatörmäinen Ärjänsaari. Se on salskean männikön peittämä saari, jonka historia on varsin mielenkiintoinen. Laakeine hiekkarantoineen se muodostaa harvinaisen kesäisen keitaan, jonka rantamilla voi vielä vapaasti vaellella.
Oulujärven veneilyn vaiheet ovat hyvin värikkäät ja ulottuvat vuosituhansien takaiseen menneisyyteen. Järven veneilyn juuret lienevät jo kivikaudella, sillä kivikauden mies pyyti veneiden avulla hylkeitä ja kävi kalassa. Millaisia tuon ajan veneet olivat, siitä ei ole säilynyt tarkkoja tietoja, mutta ilmeisesti ne olivat suuresta männyn tai kuusen rungosta polttamalla koverrettuja ruuhia. Niiden avulla voitiin tehdä pieniä vesiretkiä saaresta toiseen ja käydä myös kokemassa pyydyksiä.
Oulujärvi ‑ Kainuun meri on ollut vuosisatojen ajan merkittävä aineellisen ja henkisen hyvinvoinnin lähde kainuulaisille ja Oulun läänin asukkaille sekä muille sen rantamille eksyneille. Oulujärvi on säilyttänyt näihin päiviin asti yksinäisen, hieman surumielisen erämaajärven leimansa. Kovin hyvin sen maisemakohteita ei tunneta, sillä satunnaiset kulkijat eivät osaa hakeutua sen rantamille. Ehkä juuri sen vuoksi Oulujärvi on näihin päiviin asti säilyttänyt salaperäisen leimansa. Toivottavasti nykyihminen ei lyhytnäköisesti tuhoa sen herkkää ekologista tasapainoa vaan suojelee sen vielä varsin puhtaina säilyneet vedet ja kauniit rantamat myös tuleville sukupolville, sillä asumisen väljyys, erämaisuus ja luonnonrauha ovat nykyisin nopeimmin katoavia luonnonvaroja.
Oulujärven keskellä sijaitseva Manamansalon saari edustaa Pohjois-Suomessa harvinaista saaristoasutusta. Siihen verrattava asuinseutu Oulun läänistä löytyy vain Hailuodosta. Manamansalon tärkeimpänä elinkeinona oli entisaikaan kalastus ja sen ohella pienimuotoinen maanviljelys. Toisen maailmansodan jälkeen myös jäkälänkeruusta tuli kesäisin merkittävä elinkeino. Uusimpana elinkeinona on matkailu, johon Manamansalon upea luonto tarjoaakin hyvät puitteet.
Oulujärven itäpuolella sijaitsevassa Vuoreslahden rantakylässä on ollut asutusta jo vuosisatojen ajan. Lappalaiset olivat seudun varsinaisia uudisasukkaita. Vanhan Paltamon rovasti Antti Andelinin 1860‑luvulla tallentaman tiedon mukaan Vuoreslahdessa on muinoin asustanut lappalaisnoita ja tietäjä, todellinen shamaani. Muinaisesta lappalaisasutuksesta kertovat myös pyyntikuopat ja lapinhaudat, joita aikoinaan löydettiin. Niiden avulla muinaiset pyyntimiehet metsästivät peuroja ja hirviä ravinnokseen. Susiakin kuuluu seudulla olleen haitaksi asti.
Jos sattuu tulemaan Helsingin vuorokoneella Kajaaniin, voi selkeällä säällä lentokoneen vasemman puolen ikkunasta nähdä Oulujärven Ärjänselällä räpylänmuotoisen, sankan männikön peittämän jyhkeän saaren. Sen erikoisena piirteenä ovat korkeat, etäälle siintävät hiekkatörmät. Saari näyttää asumattomalta keskellä avaraa Ärjänselkää. Jylhä saari on Ärjä.
Kajaanin luoteiskulmalla sijaitseva Paltaniemi on kulttuurihistoriallisesti ja maisemallisesti hyvin mielenkiintoinen ja monimuotoinen kulttuurimiljöö. Paltaniemestä puhuttaessa mieleen nousevat ensimmäisenä keväiset toukotyöt muhevilla pelloilla, kun maamiehet kyntävät laajoja peltojaan sankka lokkiparvi perässään. Paltaniemen maisemapiirteisiin kuuluu toki muutakin. Siihen kuuluvat talvisin Kuvakirkon kupeella seisovat huurteiset koivut ja Museotien männikkö, jonka jykevärunkoiset hongat Paltaseläntaakse vaipuva iltaaurinko uutterasti purppuroi. Seudun omaleimaisuuden voi löytää myös kevättalvisin Kirkkoniemestä, jonka törmien juurella jäätelit kirahtelevat tai Rovastinkiven kupeelta, jonka sulapaikkaan ensimmäisenä kerääntyvät kevään airueet, arat ja ylväät joutsenet ja keskenään rähisevät lokit.
Paltaniemen tunnetuin matkailukohde on epäilemättä Paltaniemen Kuvakirkko, joka näkyy selvänä maamerkkinä etäälle Paltaselälle. Sen on järjestyksessä Kainuun neljäs kirkko. Oulujärven erämaan ensimmäinen kirkko rakennettiin Manamansalon saareen, mutta venäläiset tuhosivat sen rappasotien melskeissä vuonna 1581. Manamansalon kirkko oli ollut hankalien kulkumatkojen päässä, joten seuraava kirkko haluttiin rakentaa lähemmäksi Oulujärven itärantoja, jossa pääosa väestöstä myös asui.
Talvi näyttää Kainuussa aina kylmät kasvonsa. Kainuu on Lapin ohella pakkasen kotiseutua, jossa pakkasukko ja huuruherra viihtyvät mainiosti. Kun ilmavirta tammikuussa ja helmikuussa käy sopivasti koillisesta, tulipalopakkasille on erinomaiset edellytykset. Hyiset terveiset tulevat silloin suoraan napaseudulta ja Pohjois-Siperian suunnattomista pakkasvarastoista.