Noin 15 meripeninkulman eli 27,7 kilometrin päässä Helsingistä, Porvoon ulkosaaristossa kohoaa uljas Söderskärin majakka. Sen palveli Helsingin edustan laivaliikennettä vuosina 1862–1989. Saarella tiedetään olleen jo 1700-luvulla venäläisten rakentama tunnusmajakka, mutta se lienee tuhoutunut jo 1800-luvulle tultaessa. Sen tilalle pystytettiin 1825 Söderskärin saariryhmään kuuluvalle Mattlandetille uusi pooki.
Koska Helsingin edustalla laivaliikenne koko ajan vilkastui, merenkulkuviranomaiset katsoivat, että alueelle piti saada kunnon valomajakka. Majakan piirustuksia luonnosteli aluksi ruotsalaissyntyinen arkkitehti Carl Albert Edelfelt (1818–1869), joka toimi vuodesta 1855 lähtien Hämeen lääninarkkitehtina. Hän suunnitteli Helsinki – Hämeenlinna -radan asemarakennukset, joten arvatenkin niiden aiheuttamien kiireiden vuoksi Söderskärin majakkahanke jäi häneltä kesken ja tehtävän otti suorittaakseen saksalaissyntyinen arkkitehti Ernst Lohrmann (1803–1870). Hän sai Saksassa monipuolisen maanmittaus- ja rakennusalan koulutuksen. Vuonna 1847 Lohrmann tuli Suomeen ja toimi C. L. Engelin jälkeen Suomen intendentinkonttorin päällikkönä ja myöhemmin yleisten rakennusten ylihallituksen ylitirehtöörinä. Hän saattoi päätökseen useita Engelin aloittamia rakennushankkeita, mm. Helsingin Suurkirkon rakennustyön. Lisäksi hän suunnitteli kymmenittäin kirkkoja mm. Pyhän Henrikin katedraalin 1860 ja Kakolan vankilan 1857. Lohrmann oli viehtynyt uusgotiikasta ja toi sen usein esille suunnitelmissaan. Tämä näkyy myös Söderskärin majakassa, jonka ikkunasommittelussa uusgotiikka on selvästi nähtävissä. Lohrmannin allekirjoittamat Söderskärin majakkapiirustukset valmistuivat lopullisesti heinäkuussa 1862. Söderskärin majakan rakennustyöt oli aloitettu jo aiemmin, sillä majakka saatiin valmiiksi jo samana kesänä.
Uusi majakka oli muodoltaan kahdeksankulmainen. Mattlandetin korkeimmalle kohdalle pystytetyn kuusikerroksisen valomajakan korkeus maanpinnasta oli 32,5 metriä ja merenpinnasta 40 metriä. Majakan alaosa, noin 8,6 metrin korkeuteen, on järeää graniittia, mutta ilmeisesti säästösyistä sekä sen takia, että majakka saataisiin nopeammin valmiiksi, sen yläosa rakennettiin tiilistä. Syynä saattoi olla myös se, että majakkaan tarkoitetut, Ranskasta tilatut linssilaitteet, jotka oli koottu kristalliprismoista, olivat odotettua kalliimpia. Vastaavanlainen laitteisto asennettiin myös Hangon majakkaan. Majakan valo sytytettiin saman vuoden syksyllä. Hohtava valokiila ulottui aina 13,5 meripeninkulman eli 25 kilometrin päähän. Mattlandetin viereiselle Luotsiluodolle valmistui myös luotsitupa, jossa luotsit pitivät majaa. He luotsasivat kukin vuorollaan kelillä kuin kelillä Helsinkiin matkaavia aluksia.
Majakkaan palkattiin myös miehistö, johon kuului majakkamestari ja kolme majakanvartijaa. Heille valmistui 1862 yhteinen asuintalo, jossa työntekijät asuivat perheineen ympärivuotisesti. Sauna saarelle saatiin 1876. Majakkamestarin talo valmistui puolestaan 1911. Sitä kutsuttiin Ylätaloksi ja majakanvartijoiden taloa Alataloksi.
Ensimmäisen maailmansodan aikoihin majakanvartijat huomasivat kauhistuen, että kovien myrskyjen aikana, koko monikymmenmetrinen majakkatorni huojui tuulessa. Niinpä tornin rakenteita vahvistettiin vuosina 1912–1917 rautatiekiskoista rakennetulla rautakorsetilla ja näin saatiin majakka vakaammaksi. Majakkaan vedettiin myös puhelinyhteys mantereelle. Näin saarelaiset eivät olleet täysin eristyksissä.
Majakanvartijoiden piti huolehtia siitä, että majakkavalo paloi säännöllisesti ja varoitti merenkulkijoita rannikon karikoista. Vahtivuorollaan jokaisen vartijan piti varmistaa laitteiden toimivuus. Jos vartija työn yksitoikkoisuudessa sattui nukahtamaan ja majakkamestari huomasi tapahtuman, unilukkari sai välittömästi potkut ja joutui perheineen lähtemään saarelta. Kesällä Söderskärin elämä oli työntäyteistä, sillä saarella pidetylle karjalle oli saatava kasvatettua rehua ja vähäistä ryytimaata oli hoidettava huolella.
Vapaa-aikanaan saarelaiset myös kalastivat lähivesillä. Leivän lisää saatiin myös hylkeenpyynnistä ja saarella pesivien lintujen munista. Syksyn tullessa saarelaisten elämä kävi vaativammaksi, kun Suomenlahden myrskyt iskivät saaren rantakallioihin. Kelirikkoaikana majakan väki jäi jopa viikkokausiksi erityksiin. Jos tuolloin joku saarelaisista sattui sairastumaan vakavasti, häntä oli hyvin vaikea saada mantereelle hoitoon.
Talven tullen kulkumahdollisuudet kuitenkin paranivat, kun hohtavat jääkentät saartoivat Söderskärin. Kierän aikana, jolloin jää jo kantoi, mantereelle saattoi matkata luistelemalla. Myöhemmin kulkupeliksi tulivat sukset, joilla saattoi matkata mantereelle ja tuoda sieltä erilaisia tarvikkeita. Sydäntalven aikana, kun jääkentät olivat vahvimmillaan, kulkupelinä voitiin käyttää myös hevosia, joilla voitiin kuljettaa Söderskärille järeämpiä tavaroita, kuten lautoja ja muita rakennustarvikkeita. Kevään tullen jäiden heiketessä, liikkuminen jälleen vaikeutui, kunnes jäät helisivat rantakallioihin ja meri vapautui kahleistaan. Saarelaisten elämä rytmittyi tarkoin vuodenaikojen mukaan.
Kieltolain aikaan saarelaiset saattoivat kuulla, kuinka Virosta matkasi yön pimeydessä pirtutrokareita lasteineen kohti rannikkoa. Salakuljettajien veneistä valot oli sammutettu, jotta tullimiehet eivät havaitsisi heitä. Merenselältä kuului vain hiljainen moottorien sytkytys, mutta jos salakuljettajat yllätettiin, he heittivät nopeasti pirtulastinsa mereen ja pakenivat avomerelle moottorit ulvoen. Joskus myös saarelaisia lykästi, kun Söderskärin rannalle ajautui salakuljettajien pirtukanistereita, jotka luonnollisesti heti kätkettiin parempaan talteen. Pirtua voitiin käyttää saarelaisten talouksissa sekä sisäisesti että ulkoisesti. Näistä asioista ei tietenkään puhuttu julkisesti, sillä majakkasaaren henkilökunnan piti luonnollisesti olla virkavallan puolella, mutta kieltolain aikaan lakia tulkittiin joka paikassa, varsinkin saaristossa, joustavasti.
Sotavuosina saarelaisten elämä muuttui. Saareen räjäytettiin järeään kallioon tykkiasemille sopivia koloja, jotka ovat vieläkin nähtävissä. Siellä täällä rantakallioita on nähtävissä myös selviä halkeamia, aivan kuin maanjäristyksen jäljiltä. Söderskärille sijoitettiin ilmatorjuntayksikkö, jonka tehtävänä oli tuhota mereltä Helsinkiin suuntaavat viholliskoneet. Saarella oli myös ilmavalvonta-asema, jossa mm. lotat päivystivät. Heidän tuli puhelimitse heti ilmoittaa mantereelle, jos taivaanrannassa havaittiin vihollisen ilma-aluksia. Sota-aikana majakkasaaren ja Bastlandetin välille rakennettiin ensimmäinen riippusilta vuosina 1942–1943. Se ei kestänyt kuin vuoden, joten uusi rakennettiin 1948 ja uudestaan 1949.
Sodan jälkeen siviilit pääsivät jälleen muuttamaan saarelle ja elämä asettui entisiin uomiinsa. Söderskärin majakalla oli noihin aikoihin eräs Pellingin saaristossa asunut ihailija. Hän oli taiteilija ja kirjailija Tove Jansson, joka käytti Söderskärin majakkaa esikuvana mm. teoksessa Muumipappa ja meri. Majakalla oli muitakin ihailijoita, jotka kuvasivat sitä lähivesillä purjehtiessaan. Monien Helsinkiä lähestyvien matkustaja-alusten kannella ihailtiin elokuun hämärtyvissä illoissa horisontissa siintävää majakkaa, jonka valokiila työntyi kaukaisuuteen.
Laivaliikenne vilkastui voimakkaasti sodan jälkeisinä jälleenrakennusvuosina. Vähitellen tekninen kehitys teki Söderskärilläkin tehtävänsä, sillä vuonna 1957 majakka automatisoitiin, minkä vuoksi majakanvartijoita ei enää tarvittu. Heidät irtisanottiin ja virat lakkautettiin. Samoin kävi viereiselle luotsiasemalle, jonka toiminta lopetettiin 1961. Suurin osa saarten rakennuksista siirtyi Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen käyttöön. Lopullisesti majakan toiminta päättyi vuonna 1989, jolloin koko loisto sammutettiin.
Merenkulkulaitos luovutti Söderskärin majakan Valtion kiinteistölaitokselle 1995. Vuonna 2003 majakka siirtyi yksityisomistukseen. Riistantutkimusasema lakkautettiin 2007. Viime vuosina Söderskärin majakka on rapistunut ja kaipaisi ainakin maalaamista. Tutkija Harri Nyman totesi Museoviraston vuonna 2009 julkaisemassa teoksessa Söderskärin majakasta kuitenkin näin: ”Söderskär on ainutlaatuinen. Kokonaisuutena se on Suomen edustavimpia merenkulun rakennusperintökohteita.” Vuonna 2010 Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus nimesivätkin Söderskärin majakan kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi kohteeksi. Arvostettuun majakkabongareiden käsikirjaan Majakat ympäri maailmaa, jonka saksasta on kääntänyt Pirkko Roinila, on koottu satoja majakoita eri puolilta maailmaa. Suomesta siihen on kelpuutettu seitsemän majakkaa. Niiden joukossa on myös Söderskärin majakka, jonka yksityiskohtia kirjassa kehutaan.
Viime vuosina Söderskärin majakkasaari on ollut julkisuudessa vuokrakiistojen vuoksi. Majakan omistajat eivät saaneet haltuunsa tarjouskilpailussa entisiä majakanvartijoiden ja majakkamestarin taloja vaan ne hankki laivanvarustaja Hans Jonasson, jonka suku on lähtöisin läheisiltä saarilta.
Saarille pääsee nykyisin Helsingin Kauppatorin rannasta ja Vuosaaresta liikennöivien alusten mukana. Viime vuosina Söderskärissä on vuosittain vieraillut 4000–6000 matkailijaa. Itse matka kestää noin pari tuntia, minkä jälkeen rantaudutaan liikennöitsijän rakentamaan laituriin. Kävijät voivat myös tutustua pienissä ryhmissä itse majakkaan ja ihailla majakan ylätasanteelta ympärillä levittäytyviä avaria maisemia. Aurinkoisella säällä majakasta näkyvät Vuosaaren satama mantereen suunnassa ja pitkin rannikkoa levittäytyvät kallioluodot. Kaukana merellä siintävät ankkurissa keinuvat jyhkeät öljytankkerit, jotka odottavat pääsyä Nesteen Porvoon öljyterminaaliin tyhjentämään lastinsa.
Käynti Söderskärillä kannattaa aina. Sen historia on hyvin mielenkiintoinen ja maisemat upeita. Säällä on kuitenkin hyvin suuri merkitys, millaisen mielikuvan majakkasaaresta saa.
Reijo Heikkinen
Kirjallisuus
- Laurell Seppo, Suomen majakat. Merenkulkulaitos. Helsinki 1999.
- Majakat ympäri maailmaa. Köln 2007.
- Mikander Jack ja Christian Westerback, Söderskär. Hämeenlinna 2007.
- Nyman Harri, Meriväylien rakennusperintö. Museovirasto. Helsinki 2009.
- Söderskärin majakan esitteitä 2015.
Digitaaliset lähteet
http://www.hs.fi/kotimaa/a1422672895004
http://www.lighthousetourism.net/Soderskar_screen.pdf
http://www.majakkaseura.fi/fin/retket/soderskar-jussaro_talvi_2006/
http://www.mondo.fi/suomi/yo-majakkasaarella
http://retkipaikka.fi/vapaa/muumipapan-majakka-soderskar-pellingin-saaristo-porvoo/
http://www.royalline.fi/articles/1631/