I. K. Inha, Karjalan laulumailta. Elias Lönnrotin poluilla Vienan Karjalassa. Kuvaus Vienan Karjalan maasta, kansasta, siellä tapahtuneesta runonkeruusta ja runoista itsestään. Toim. Pekka Laaksonen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. SKS:n toimituksia 739. 3. painos. Erikoispaino Oy. Helsinki 1999. 437 s. 

Viime vuosisadan loppupuolella syntyivät karelianismin merkittävimmät luomukset kaunokirjallisuudessamme ja maalaus- ja säveltaiteessamme. Erityisesti vuodesta 1894 muodostui karelianismimme merkkivuosi, sillä tuolloin toimittaja ja valokuvaa­ja I. K. Inha (1865–1930) teki SKS:n tukemana laajan retken Vienan laulumaille yhdessä kajaanilaissyntyisen ylioppilas K. F. Karjalaisen (1871–1919) kanssa. Retken aikana Inha tallensi vienalaista elämänmuotoa ja ihmisiä muistiinpanoihinsa ja noin 300 havainnolliseen valokuvaan, joista on vuosien saatossa muodostunut valokuvauk­semme historian merkkiteoksia. Samalla retkellä Karjalainen tallensi vienankarjalaista sanastoa noin 10 000 sanalippua ja noin 300 runomuistiinpanoa. Lisäksi retken tuloksena saatiin noin 100 esineen kokoelma, joka luovutettiin myöhemmin Kansallis­museon kokoelmiin.

Inha ja Karjalainen lähtivät perinteenkeruuretkelleen maaliskuun viimeisenä päivänä 1894 ja palasivat takaisin saman vuoden syyskuun alussa. Viiden kuukauden matkan aikana he kävivät useimmissa Vienan Karjalan mahtikylissä, joissa ihmiset elivät vielä entisissä tavoissaan. Tarkkasilmäinen Inha tallensi kameransa kanssa vienalaisia häätapoja, pokkouhrijuhlia, kyykänpeluuta, perinteisiä elinkeinoja, kuten jokihelmi-simpukoiden pyyntiä, karjalaisia rakennuksia, naisia ja lapsia ja vanhoja runonlaulajia. Inhan valokuvista on vuosien varrella muodostunut Karjala-aiheisten kuviemme klassikkoja. Ne ovat myöhemmin merkittävällä tavalla vaikuttaneet suomalaisten joskus hieman haaveellisiin mielikuviin Vienan Karjalasta. Ensimmäisen kerran Inha esitteli ainutlaatuiset kuvansa joulukuussa 1894 Helsingissä pitämässään valokuvanäyttelyssä. Myöhemmin samoja kuvia on käytetty kymmenissä Karjala-aiheisissa teoksissa, jopa niin, että ne ovat kärsineet jonkinlaisen inflaation. Nyt valokuvat ovat kokeneet uudeksi tulemisen, sillä ensimmäisen kerran retken koko kuvasaalis esitetään alkupe­räisenä ja rajaamattomana.

Paitsi valokuvin Inha tallensi Vienan retken kokemuksia myös muistiinpanoihinsa.  Hänellä oli ilmeisenä tarkoituksena julkaista matkasta myös kirja.  Näin ei kuiten­kaan heti tapahtunut. Marraskuussa retkellä mukana ollut K. F. Karjalainen esitti pitkästä retkestään seikkaperäisen kertomuksen Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kuukausikokouksessa. Inha julkaisi retken satoa ensimmäisen kerran artikkelissaan Laukkumiesten kotimaa vuonna 1896 Kansanvalistusseuran kalenterissa. Sen jälkeen aineisto jäi odottamaan aikaa parempaa, sillä moninaiset toimittajan työt veivät kokonaan Inhan ajan. Vuonna 1909 hän julkaisi klassikoksi muodostuneen teoksen Suomen maisemia, josta hän sai valtion palkinnon seuraavana vuonna. Ilmeisesti tuon matka- ja maisemakuvaustemme helmen saama julkinen tunnustus innosti Inhaa palaamaan jälleen vuoden 1894 Karjalan retkeen. Vuonna 1911 hän julkaisi Karjalan laulumailta -teoksen ensimmäisen painoksen. Kirja sai ilmestyttyään haltioituneen vastaanoton kriitikoiden ja lukijakunnan keskuudessa. Kirjailijat Juhani Aho ja Eino Leino ylistivät sitä arvioinneissaan. Leinon mielestä Inha ymmärsi Karjalaa paremmin kuin kukaan muu. Sen sijaan kielen- ja kansanrunoudentutkijat olivat varautuneempia. He eivät hyväksyneet kaikkia Inhan tulkintoja. Heidän arviointiinsa saattoi vaikuttaa myös jonkinlainen kateus ja se, että he pitivät Inhaa pelkkänä innokkaana diletanttina.

Karjalan laulumaat -teos ilmestyi seuraavan kerran vuonna 1921 hieman supistetussa muodossa. Inha oli jättänyt teoksesta pois Arhippa Perttusen runot, joista häntä oli kymmenen vuotta aikaisemmin arvosteltu. Nuori Martti Haavio laati 2. painoksen ilmestyttyä lähes hurmioituneen ylistyskirjoituksen Inhan teoksesta. Vuosien saatossa teoksen aikaisemmat painokset ovat loppuneet ja Karjalan laulumailta -kirjaa ei ole saanut kuin onnen kaupalla antikvariaateista kalliiseen hintaan. Kansanrunousarkiston johtajan Pekka Laaksosen ansiosta Inhan Karjala-klassikko näkee nyt uudelleen päivänvalon lukijakunnan iloksi. Laaksosen saatesanat valottavat ansiokkaasti Inhan monipuolista elämää. Lukemista ja tiedon etsimistä helpottavat myös kirjan lopussa olevat seikkaperäiset asia- ja henkilöhakemistot, suppea karjalankielen sanasto, kartta ja lyhyt Inhan elämänkerta.

Inhan kaunokirjallisen lennokas ja tarkkasilmäinen Karjalan kuvaus kiehtoo edelleen­kin. Hänen esikuvanaan olivat Kalevalan isän Elias Lönnrotin Vienasta laatimat matka- ja luontokuvaukset, joita hän siellä täällä siteeraa. Vaikka Lönnrotin kuvaukset ovatkin nautittavia, ei hän pärjää kuitenkaan I. K.Inhalle tekstin lennokkuudessa ja aistiherkkyydessä. Inhan kieli muistuttaa kirkasta tunturipuroa; raikkaasti ja vaivattomasti se solisee lukijan tajuntaan. Sitä lukiessa ei voi kuin päivitellä, kuinka hurjasti kielemme ilmaisurikkaus ja värikkyys ovatkaan taantuneet sitten Inhan päivien. Tämän päivän kökköjä tekstiviestejä suoltavalle nuorisolle Inhan tekstin lukeminen voisikin tehdä terää. Inhan luomukieli on täynnä aitoja makuelämyksiä. Siihen verrattuna nykykielemme on kuin teholannoitettu, torjunta-aineilla terästetty vetinen tomaatti.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle on annettava täysi tunnustus kauan kaivatun Inhan teoksen uudelleen painattamisesta. Nyt voi jokainen Karjala-kirjallisuuden ystävä hankkia alan perusteoksen myös omaan käyttöönsä. Inhan kirja on 88 vuoden iästään huolimatta säilyttänyt tuoreutensa ja salaperäisen, luonnonmystillisen lumousvoiman­sa. Se päihittää sisällöllään mennen tullen moninaiset multimediat ja riemunkirjavat www-sivut.

                                                                                                     Reijo Heikkinen

8.4.1999

Arvostelu julkaistu sanomalehti Kalevassa 12.4.1999.