Suomen ensimmäinen naislyyrikko Isa, alun perin Louise Asp, syntyi Utajärvellä 4.2.1853, mutta hän muutti vuonna 1870 Puolangalle, josta hänen isänsä Jaakko Asp oli saanut kunnankirjurin toimen. Myöhemmin Jaakko Asp toimi sekä Kurimon että Suomussalmessa toimivan Ämmän ruukin kirjanpitäjänä.

Vaikka Isa aluksi pelkäsi muuttoa syrjäiseen erämaahan, hän kiintyi pian Ylä-Kainuun avariin maisemiin ja sinisiin vaaroihin. Hän rakasti myös luonnossa samoilemista. Isa Asp oli selvännäkijä, joka osasi ennustaa luontoa vaanivat vaikeat ajat. Hän oli voimakkaasti viehtynyt kansallisuusaatteesta ja suomalaisuudesta ja ennakoi kirjoituksissaan jopa maamme itsenäisyyttä. Sen saavuttaminen ei hänen mukaansa olisi helppoa vaan vaatisi kovan veron. Runossaan hän kirjoittaa:

“Siis sä, Suomi, pääsi nosta, muiden maiden rinnalla!/ Itsellesi maine osta/ hikes veres, hinnalla!/ Vielä kerran päivän koitto/ valkeneepi Suomelle./ Sodan päättyes­sä voitto/ tunnustetaan valolle./ “

Isa Aspin tunnetuin runo Aallon kehtolaulu syntyi Puolankajärven rannalla.

”Nuku, nuku aaltonen, / nuku jo! / Tuolla laulaa humisten/ kuusisto!

Kehtolaulusi se on – / nuku aalto rauhaton, / nuku jo!

 

Miksi tahdot katsella, /kuinka jo loukannut on luontoa turmio!

Kuinka kukat surkastuu, / kuinka tuless´paljastuu lehdikko?

 

Nuku aalto, vahtopää! / Nuku jo! / Kerran sinun herättää/ aurinko.

Senpä sulle, rauhaton, / hellä silloin suotu on / suutelo.

 

Herätessäis heloittaa / kukat jo, / suloisesti tuoksuaa tuomisto.

Liverrykset lintusten / silloin soi kuin Väinösen kantelo!

Sydän! nuku sinäkin, / nuku jo! / Uni sull´on suloisin nautinto. / Toivo aikaa armaampaa, / nuku, kunnes lopun saa / taistelo.”

Puolangalla ja Suomussalmella asunut Isa Asp siirtyi Jyväskylän seminaariin opiskele­maan, sillä opettajan ura oli noihin aikoihin alempisäätyiselle naiselle ainoa mahdol­lisuus hankkia itsenäinen asema monien rajoitusten sääty-yhteiskunnassa.

Valitetta­vasti Isa sairastui Jyväskylässä heti opiskelujensa alkuvaiheessa keuhkotautiin, joka paheni jatkuvasti. Parin vuoden sairastelun jälkeen ankara tauti viimein voitti, ja neito menehtyi vain 19-vuotiaana 12.11.1872. Kuoleman aavistus näkyy myös Isa Aspin seuraavassa runossa:

“Mörka skuggor falla neder / över dig, du trötta själ, / döden mot dig famnen breder, snart hon kramar dig ihjäl.” (Mustat varjot laskeutuvat ylitsesi, väsynyt sielu; kuolema avaa sinulle sylinsä ja musertaa sinut pian.)

Oululainen kirjailija Erkki Hyytinen julkaisi Isa Aspin elämänkerran vuonna 1983. Hyytinen kahlasi läpi keskeiset Aspin elämään liittyvät lähteet, kirjat, kirjeet ja artikke­lit. Hänen mielestään jälkipolvi on luonut Aspista hennon ja lyyrisen henkiolennon, jonka varjoon on jäänyt kuitenkin voimakas ja määrätietoinen Isa Asp.

Isa Aspin muiston vaaliminen

Puolankalaiset ryhtyivät puuhaamaan pitäjän runotytölle omaa patsasta 2000-luvun alkupuolella. Sen veisti kuvanveistäjä Niilo Rikula. Veistos paljastettiin Puolangan keskustassa Isa Aspin puistossa 12.11.2002, jolloin tuli kuluneeksi 130 vuotta runoilijan kuolemasta. Patsashankkeen myötä syntyi myös Kainuun Isa Asp Seura ry. vuonna 2004. Nimikkoseuran puheenjohtaja on Tuulikki Moilanen. Seura järjestää mm. vappuisin Isa Aspin lakituksen. Seura järjestää marraskuussa Isan kuolinpäivänä myös runotapahtuman ja myy veistoksen pienoiskuvia toimintavaroja kerätäkseen.

Kirjailija Erkki Hyytisen vuonna 1983 julkaiseman Isa Aspin elämäkerran ohella runoilijattaresta on kirjoittanut Jaakko Terenttilä, joka julkaisi vuonna 1951 teoksen Rauhaton ja vaahtopää. Kirkkoherra Toivo Hyyryläinen suomensi vuonna 2003 Isan ruotsinkieliset runot teoksessaan Kohise villi aalto. Seuraavana vuonna hän suomensi myös Aspin päiväkirjat.

Isa Asp -aiheisia verkkosivuja

http://nimikot.nettisivut.fi/jasenseurat/kainuun_isa_asp_seura_ry/

Kirjalliset lähteet

Heikkinen Antero, Hallinto ja kulttuuri 1720-luvulta 1980-luvulle. Kainuun historia III. Kajaani 1986.

Heikkinen Reijo, Aavoja ja vaaroja. Eino Leino ja kotiseutu. Keuruu 2003.

Heikkinen Reijo, Korpitohtorin jalanjäljillä. Elias Lönnrot Kajaanin piirin ja linnan lääkärinä. Oulu 1985.

Heikkinen Reijo, Kulttuurin vainioilta ja korpisoilta. Kirjoituksia Kajaanin ja Kainuun kulttuurihistoriasta. Kajaani 1998.

Heikkinen Reijo – Jorma Komulainen, Elämyksiä, historiaa, nykyisyyttä. Helsinki 1999.

Digitaaliset lähteet

Ks. edellä mainitut verkkosivut

Kuvalähteet

Reijo Heikkisen kokoelma

Kajaanin opettajankoulutusyksikön kokoelma