Daniel Juslenius, Suomalaisten puolustus. Suomentanut ja johdannon kirjoittanut Juhani Sarsila. Kustantaja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Hämeenlinna 1994. 104 s.

Meitä suomalaisia on kautta aikojen moitittu heikosta itsetunnosta ja omien aikaansaannostemme vähätte­lystä. Tämä voi joiltain osin pitää paikkansakin, mutta kun luin Juhani Sarsilan mainion suomennoksen vuosina 1676-1752 eläneen hebrean ja kreikan kielen professorin, myöhemmin Porvoon ja Skaran piispana vaikuttaneen fennofiilien isähahmon Daniel Jusleniuksen vuonna 1703 ilmestyneen teoksen Suomalaisten puolustus (Vindiciae Fennorum) olen valmis uskomaan, kuinka erinomaisia me sentään olemme. Ujostelematta hän kehottaa suomalaisia olemaan ylpeitä luonnostaan, ravinnostaan, kulttuuris­taan ja tavoistaan sekä hurskaudestaan.

Juslenius kirjoittaa käden vähääkään värähtämättä, että me suomalaiset olemme lahjakkaita ja terävä-älyisiä, minkä muuan italialainenkin oli ihaillen todistanut. Juslenius vyöryttää väitteensä tueksi säkillisen niin vakuuttavia argumentteja, että häntä on kerta kaikkiaan pakko uskoa. Hän sivaltelee rohkeasti ranskalaista Bodinia, joka on uskaltanut teoksissaan epäillä kykyjämme. Pohjoinen ilmanalamme, karu, mutta ajoittain ihana luontomme on poistanut meistä etelämaisen velttouden. Vähäkään punastelematta Juslenius todistaa esi-isiemme urheutta ja koettelemusten sietokykyämme, jonka yksinkertainen ja vähään ­tyytyvä eläminen on meissä jalostanut. Ahkeriakin me olemme, emmekä vieroksu minkäänlaista työtä. Juslenius ei unohda myöskään moraalimme puhtoisuutta:

”Säntillisen luonnekuvaan kuuluu myös siveys, jonka varassa suomalaiset säätelevät seksuaaliset tarpeen­sa vastaamaan eettisiä normejaan. Näin on siinä määrin, että vaikka he ovat luonnostaan lisääntymiskykyi­siä ja otollisia sukupuolisuhteisiin, syrjähypyt ja prostituutio ovat hyvin harvinaisia, etenkin maalla, vaikka nuoret miehet ja naimattomat tytöt makaavat usein erotuksetta yhdessä.” 

 Anteliaisuudessa suomalaiset mennen tullen päihittävät muut kansat ja ahneus on meille peräti vento­vieras asia. Jusleniuksen kuvausta lukiessa mieli virkistyy ja rinta nousee rottingille. Suomalaisten puolus­tus on kerta kaikkiaan mainio kirja ja hyvin ajankohtainen juuri nyt, kun olemme astumassa Brysselin vallassaleihin. Juhani Sarsila on tehnyt miehen työn saattamalla tämän kansamme kunniaa, sen erinomaisuutta ja mainetekoja paatoksellisen patrioottisesti ylistävän kirjasen luettavaksemme. Sen pimittäminen vain harvojen hallitseman latinan kielen kiemuroiden taakse yli 200 vuoden ajaksi on ollut anteek­siantamattoman suuri vääryys, joka vihdoin on saatu korjattua.  Mielestäni tämä teos pitäisi kääntää nyky­päivän valtakielille englanniksi, ranskaksi ja saksaksi, jotta muiden EU-maiden asukkaatkin saisivat tietää, millainen onni on heitä potkaissut liittyessämme Euroopan Unioniin.  Suosittelisin tätä kirjaa myös tuleville europarlamentaarikoillemme Brysselin matkalukemiseksi, jotta he tietäisivät, kuinka jalon kansan edusmiehinä heillä on onni olla.

Reijo Heikkinen

9.9.1999